1246425003_img-d41d8cd98f00b204e9800998e   1246424967_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Merete Mazzarella kuuluu lempilukemistooni. Hänen uusin kirjansa "Ei kaipuuta ei surua, päivä Zacharias Topeliuksen elämässä" sai minut tarttumaan aiemmin lukematta jääneeseen teokseen "Fredrika Charlotta o.s. Tengström. Kansallisrunoilijan vaimo".

Fredrika Charlottan elämä käydään läpi vuosi vuodelta, lapsi lapselta, kirja kirjalta äärimmäisen tarkkaan kirjallisten faktojen perusteella. Varsinkin hänen kirjeensä ja muu kirjallinen tuotantonsa joutuu tarkkaan analyysiin.

Topeliuksen kohdalla käsittelytapa on ihan toinen. Kirja kuvaa fiktiivisesti vanhenevan, viimeistä talveaan elävän kirjailijan yhden päivän kulun. Toki, seuratessaan ajatuksen kuviteltua virtaa, tulee esille miltei koko elämän kirjo. Kaikki mennyt on vanhuksen mielessä koko ajan elävää ja läsnä. Hän muistelee lapsuuttaan, nuoruuttaan, avioliittoaan, työuraansa. Ajatus harhailee nykyisen ja menneen välillä. Kyllä hän tuntee kaipuuta ja surua ja myös suurta huolta rakkaiden tyttäriensä ja näiden lasten elämästä. Vasta aivan lopussa vanhus antaa mielensä tuudittautua vanhan hengellisen laulun säkeisiin. "Ingen saknad, ingen sorg..."

Jotain yhteistäkin kirjoissa on. Molemmissa on melko voimakkaasti esillä naisen asema yhteiskunnassa ja perheessä.