Anja Snellmanin tuore "Parvekejumalat" (2010) ei kauan viipynyt käsissäni. Oli ihan pakko lukea kipeään loppuun asti ja pian. Vaikka loppuratkaisu löytyi jo kirjan alusta, mistä yleensä en pidä, säilyi jännite läpi kirjan.

Päähenkilöksi nousee 15-vuotias somalityttö, ison muslimiperheen lapsikatraan keskimmäisiä. Miten hän yrittää luovia elämässään ja Helsingin vuosaarelaisessa lähiössä.

Vastapainoksi nousee suomalaistyttö, jo nuori aikuinen, joka puolestaan villin nuoruutensa jälkeen on päätynyt "kotiin", eli löytänyt Allahin ja islamin.

Nuoren somalitytön elämä riipoi sydäntä. Kovin mustat varjot Snellman heitti islaminuskoisten päälle. Ehkä heistäkin olisi sentään voinut löytää jotain hyvää.