1951293.jpg

Timothy Findleyn paksu kirja "Pianomiehen tytär" näkyy  painetun jo 10 vuotta sitten. En muista koskaan kuulleeni sen kummemmin kirjailijasta kuin kirjastakaan, mutta teos sattui käteeni kirjastossa ja vaikutti kyllin kutsuvalta.

Ei kirja hullumpi ollutkaan. Siinä eletään pitkä pätkä elämää Kanadassa. Aloitetaan 1800-luvun loppupuolelta ja päädytään toisen maailmansodan loppuun. Kirja on pojan muistelma lapsuudesta aikuisuuteen mieleltään sairaan äidin huostassa. Samalla seurataan pojan epätoivoista ja päättymätöntä isän etsintää. Äiti väittää, ettei edes tiedä, kuka pojan isä oli.

Kirja on viehättävä kokoelma autereisia muistoja, pieniä muistoesineitä, toisaalta sairaan äidin mielettömiä pakomatkoja ja piilottelua. Lämpöä ja hellyyttä ja sitten taas pelkoa ja kylmyyttä.

Mustavalkoiset vanhat valokuvat luovat mielikuvan oikeista tapahtumista ja oikeista, kerraneläneistä ihmisistä. Voisi miltei kuvitella, että kaikki onkin joskus ollut totta.