Jacquelyn Mitchardin "Syvä kuin meri" on 1996 ilmestynyt bestselleri. En ole lainkaan varauksettoman ihastunut näihin kansansuosikkeihin, ovat useimmiten liian naivin tunteellisia minun makuuni. Samaa vikaa oli tässäkin.

Kirjassa tapahtuu lapsenryöstö ja kirja seuraa perheen reaktioita. Erikoisesti äidin tapa pyhittää elämänsä kadonneen lapsen muistolle sai minut raivon valtaan.

Lopulta poika yllättäen löytyy, mutta onko aikaa kulunut liian paljon?

Kirja on fiktiivinen. Ehkä ihmiset voisivat todellisuudessakin toimia yhtä tyhmästi ja avuttoman tietämättömästi kuin kirjassa. En tiedä. Amerikassa aihe on jatkuvasti ajankohtainen ja siellä kirjasta on pidetty.

Positiivista kai on, että kirja herätti ajatuksia.