Ei voi mitään. Richard Adamsin iki-ihana klassikko "Ruohometsän kansa"(1972) heräsi eloon lukiessani Eeva Nikoskelaisen uutuutta "Kolopallomaalaisia" (2010).

Kirjassa city-kaniyhteisö pakenaa ihmisten hävitysvimmaa ja päätyy golfkentälle. Siitä nimi. Kanit on personifioitu. Niillä on nimet ja kovin inhimillinen ajatusmaailma, vaikka toisaalta kanien luonteenomainen lajikäyttäyttäytyminen on tuotu esiin.

Mukana ovat myös muut luojanluomat, eli ketut, varikset, kadanhanhet, huuhkajat, punakorvakilpikonna, piisamit ja supikoirat,  jotka hyvällä tai pahalla puuttuvat kaniyhteisön elämään.

Kirjan alaotsikkona on faabeli. Faabeli on sanakirjan mukaan vertauskuvallinen, moraalisen opetuksen sisältävä tarina ihmisistä ja yhteiskunnasta. Tämä tarina on aikuisten satu, joka haastaa miettimään maahanmuuttajien asemaa. Tarinassa vierasperäiset eläimet yrittävät löytää uhattuinakin paikkaansa suomalaisessa luonnossa.

Olen lukenut kaikki Nikoskelaisen kirjat ja tästä kyllä pidin ihan erikoisen paljon. Kirjassa on samaa hellyttävää lämpöä, kuin kirjailijan edellisissäkin teoksissa.