Olen lukenut useita Raili Mikkasen kirjoja, aikamoisen pinon suorastaan. Uusin, "Laulu Punaisesta huoneesta" on jälleen historiallinen, tosin löyhemmin sitein kiinni ajassa, päähenkilöt kun ovat mielikuvituksen tuotetta.

Kirjassa on vuosi 1916. Nuori nainen asustaa poikkeuksellisesti yksin omakotitalossa ja tutustuu sattumoisin kiinalaiseen tulkkiin. Venäläiset ovat nimittäin kuljettaneet Suomeen 3000 kiinalaista vankia linnoitustöihin. Satunnainen ja yllättävä ystävyys syvenee. Juodaan teetä ja jutellaan. Yhteinen kieli on venäjä.

Teoksen melko sensuelli nimi viittaa kirjoihin, joita nämä kirjallisuudesta kiinnostuneet nuoret alkavat toisilleen lukea. Suomea edustaa "Laulu tulipunaisesta kukasta" ja Kiinaa "Punaisen huoneen uni". Toki tekstit synnyttävät keskustelua.

Kirjan heikoin kohta ovat mielestäni keskustelut. Ne eivät vain toimi. Toisaalta, molemmat toki puhuivat itselleen vierasta kieltä, siitäkö kankeus?

Tekijä on joka tapauksessa löytänyt jälleen kerran mielenkiintoisen aiheen Suomen historiasta.