Syysloman saldo tähän mennessä on ollut 14 taidenäyttelyä, 4 luettua kirjaa ja yksi kuunneltu. Anna Gavaldan "Viiniä keittiössä" ei olisi tullut luettua, mutta kuunneltuna se toimi varsin hyvin "matkalukemisena" tylsällä tiellä ajaessani.

Anna Gavalda näkyy olevan nuorenpolven ranskalainen kirjailija, kahden lapsen yksinhuoltajaäiti ja samanlaisesta naisesta kertoo kirjakin.  Tarina alkaa, kun aviomies on äkisti lähtenyt uuden naisen matkaan ja jätetty nainen lapsineen menee tapaamaan entisiä appivanhempiaan.  Hän lähtee äkkinäisen päähänpiston vallassa yötä myöten apen kanssa ajamaan lapsineen suvun vanhaan kesäpaikkaan, vaikka on jo kylmä myöhäisyksy.

Appi on äreä ja vähäpuheinen, mutta vähitellen, lämpenevässä keittiössä, viipullojen tyhjetessä, kielenkannat laukeavat ja molemmat kertovat tarinaansa. Ensin jätetty miniä ja sitten myös yllättäen sulkeutunut appi.

Kirjan pitäisi edustaa ranskalaista kepeyttä. Muka höyhenenkeveästi kerrotaan jättämisen rohkeudesta. En minä sitä niin kokenut kunnellessani. Kuuntelinko sitten liikaa omien kokemusteni läpi, mutta tuskaa tuntuivat jättämiset ja rakkaudet tuottaneen heillekin.