1248434733_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Luin Qiu Xiaolongin "Punapukuiset naiset" ihan vain siksi, että kirja on kiinalaisen kirjoittama. Kiina maana kiehtoo minua jatkuvasti.

Dekkarina kirja ei ehkä ollut kummoinenkaan, mutta nykypäivän Kiinasta se kertoi tosi paljon. Tälläkin kerralla tapahtumien juuret löytyivät kulttuurivallankumouksen aikaisista kauhuista.

Haluan ehdottomasti matkustaa Kiinaan, kun vain löytäisin mukavaa kiinnostunutta matkaseuraa. En tosin aio maistella kirjassa runsaasti kuvailtuja ruokalajeja. Ehkä käärmeen liha menettelisi, mutta koirat ja kissat etenkään eivät houkuta, puhumattakaan hitaasti elävältä keitetystä kilpikonnasta tai elävänä paistetusta kalasta, jolle pantiin jääpala suuhun, että ainakin pää säilyisi virkeänä, kun kyljet äkkiä ruskistettiin. Elävinä syötävät katkaravut tarttuivat päähenkilönkin nieluun ja hänkin kieltäytyi elävän apinan aivoista, joita tuli tonkia suoraan aukisahatusta pääkopasta.

Poikkesin kirpparille ja ostin ihastuttavan punaisen kiinalaisjakun kolmella eurolla. Ei ole pakko lähteä heti ainakaan vaateostoksille aasiaan asti.