lauantai, 23. helmikuu 2019

Viisi sormea

Pitkästä aikaa olen lukenut kirjoja, jotka oikeasti osuvat. Latvialaisen MāraZāliten Viisi sormea oli taas tämmöinen lukukokemus. Omaelämäkerrallinen juoni perustuu viisivuotiaan tytön silmin koettuun paluuseen Siperiaan kartoituksesta Latviaan,  äidin kotimaahan. Paljon ja kauheaa on tapahtunut, mutta lapsi ymmärtää minkä ymmärtää, lukija oivaltaa enemmän. Synkistä varjoista huolimatta lapsen katse löytää aina uusia ihmeellisiä ja iloisia asioita. 1950-luvun maalaiskylän elämä aukeaa lukijalle hauskasti. 

Ei ihme, että kirja valittiin ilmestyessään Latviassa vuoden proosateokseksi.

A9D5BD52-6DD4-4579-9E5C-B0BB73969F6B.jpg

torstai, 12. syyskuu 2013

Ruotsin vallasta Venäjän yhteyteen

images-normal.jpg          Nimet%C3%B6n-normal.jpg

Tulipa luettua ihan vahingossa kaksi aivan erilaista kirjaa kuitenkin samasta aiheesta. Aili Somersalon kirja "Siivekäs hirvi"(1949) tarttui kirpparilta mukaan kirjoittajansa vuoksi. Orasen "Kuninkaiden tiet" (2012) uutuushyllyssä houkutti aiheellaan.

Oranen suorastaan yllätti. Valtava taustatyö herätti historian henkilöt elämään. G.M. Armfelt ja G.M. Sprengtporten kasvoivat hovimiehistä vaikuttaviksi poliitikoiksi, jotka hallitsijoidensa oikeina käsinä vaikuttivat suuresti Suomen valtiolliseen kehitykseen.

Kirja vilisee vaikuttajia, Napoleon, Marie-Antoinette, Katariina ll, aleksanteri l ja Kustaa lll ohjailevat historian kulkua, mutta heidän tiensä olivat myös heidän lähimpien tukijoidensa teitä.

Ja miten siihen aikaan jo matkattiinkin. Uskomattomia taipaleita ympäri Eurooppaa ja ympäri Suomenlahtea, kelillä kuin kelillä, pelillä kuin pelillä.

Kun Oranen kuvaa yksityisten valtiomiesten kautta historian suuria linjoja, niin Aili Somersalo kertoo kirjassaan talven 1808-1809 elämästä pienessä itärajan läheisessä kylässä historian suurissa käänteissä. Somersalon kirja lienee tarkoitettu nuorisolle, mutta minulle se sattui oivalliseen saumaan täydentämään tavallisten ihmisten arkea tuona vaikeana aikana.

Minulle oli muuten yllätys, miten paljon historiallisia nuortenromaaneja Somersalo näkyy kirjoittaneen. Minulle hän on ollut tuttu lähinnä Mestaritontustaan.

 

maanantai, 27. toukokuu 2013

Veneilyä vai peräti laivailua

villa-normal.jpg    saisio-normal.jpg

Olen kuunnellut. Ensin yritin Kyllikki Villan "Vanhan rouvan lokikirjaa". Se kuuluu nyt niihin ylen harvoihin kirjoihin, jotka ovat jääneet kesken. Edes kuunneltuna en vaan jaksanut. Minusta siinä oli liikaa vanhan rouvan valitusta, kun mitään muutakaan ei tapahtunut.

Pirkko Saision "Lokikirja" sen sijaan tempaisi mukaansa. Veneily on minulle ihan vieras laji, mutta niin oli aluksi tämänkin kirjan naisille. Nollasta lähdettiin ja venekin taisi olla aika ikäloppu jo alussa, mutta niinpä tapahtumia ja puuhaa riitti. Lukijana lisäksi kirjoittajan Elsa-tytär, joka itsekin oli mukana monilla venematkoilla.

Nyt pitäisi kyllä hommata käsiinsä Kyllikki Villan Saara-tyttären kirja yhteisistä matkoista. Se voisi olla virkeämpää luettavaa.

perjantai, 24. toukokuu 2013

Lasten sota

hieta-normal.jpg

Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjan kuudes osa "Hietakehto" (2012) viittaa jo nimellään lapsiin. Ei tässä tosin oikeasti lapsia haudata, kuten pelkäsin.

On loppukesä 1943. Eletään kotirintaman arkea. Vanha huvila torppineen antaa suojaa hyvin erilaisille ihmisille. Näkijöinä ja kokijoina ovat ennenkaikkea lapset.

Aikuiset puuhaavat elokuun säilönnän kimpussa. Yhteisön puolentusinaa eri-ikäistä lasta yrittävät selvitä aikuisten jaloissa omine huolineen. Kuka on sodan orpouttama, kuka äitinsä hylkäämä, kuka muuten isätön. Sama lämmin aurinko paistaa kuitenkin kaikille.

Huvilan kodikas arki on  kaukana rintamasta, mutta radio, lehdet, kirjeet ja vierailijat tuovat sodan välillä liiankin lähelle.

Vaikka olen yksi kerrallaan lukenut koko sarjan, en kyllä jaksanut muistaa kuka kukin on. Hyvin kirja kestää lukemisen ihan irrallisena teoksenakin.

 

 

tiistai, 21. toukokuu 2013

Scifitrilogia nuorille

tark-normal.jpg  rajalla-normal.jpgper-normal.jpg

 

Ally Condien scifitrilogia tuli vihdoin päätökseen. Eräs ystäväni kehui aikanaan ensimmäistä osaa "Tarkoitettu" (2010). Jäin silloin odottelemaan ja luin vasta kun jatko-osa "Rajalla" (2011) ilmestyi. Nyt sain käsiini viimeisen osan "Perillä" ja luin sitkeästi, vaikka en oikein syttynyt. En tainnut kuulua ihan kohderyhmään, sillä teossarja on ollut erittäin suosittu ympäsi maailmaa.

Kirjat kuvaavat kuvitteellista tulevaisuutta, jossa kaikki on äärimmäisen tarkkaan säädeltyä. Samat vaatteet, sama ruoka, sama elinikä, valitut aviopuolisot. Kirjoja ja tauluja on jäljellä vain sata sallittua, kirjoitustaito on hyvin harvinainen. Kunkin paikka ja tehtävä yhteiskunnassa on tarkoin määrätty. Kaikenlainen luovuus tai oma-aloitteisuus on kiellettyä.

Kuitenkin kiertelee salaisia huhuja yhteiskunnan ulkopuolella elävistä. Päähenkilö Cassia ajutuu heidän mukaansa ja tutustuu kansannousuun.

Kansikuvat ja kirjojen nimet kertovat juonen kulusta. Toisaalta on kyse koko yhteiskunnan muutoksesta kohti vapautta, toisaalta nuoren Cassian omasta kypsymisestä kohti aikuisuutta, omien muistojen löytämistä ja hyväksymista, oman rakkauden selkiytymistä. Kirjassahan on toki mukana myös kolmiodraama nuorten rakkaudessa.