kohti-normal.jpg            annaminunrakastaaenemman-normal.jpg           valo-normal.jpg

Juha Itkonen oli taannoin haastateltavana kirjastossamme. Olin aiemmin lukenut vain hänen esikoisensa "Kaikkien aikojan pyhiä"(2003). Se mitä ja miten hän kertoi kirjoistaan ja niiden synnystä, sai minut kiinnostumaan uudelleen. Muistan tosin pitäneeni myös mormonikirjasta.

Luin siis peräkkäini kolme myöhäisempää teosta. Jotain samaa niissä kaikissa toki oli. Jokainen kuvaa useamman sukupolven elämää. Kerronta polveilee eri ajoissa ja paikoissa. Minun oli ensin hieman ongelmallista tottua tajuamaan, kuka kulloinkin kirjan henkilöistä oli äänessä. Täytyi pitää huomiokyky vireillä.

"Kohti"(2007)-kirjassa vanheneva, kiireinen isä etsii tsunamin jälkiä siistivää tytärtään. "Anna minun rakastaa enemmän"(2005) liittyy rock-musiikkibisnekseen. "Hetken hohtava valo" (2012)tarjoaa näkymän elektroniikkakoneliikkeeseen.

Ehdottomasti eniten miellyin tuoreimpaan. Ajattelen, että nimi "Hetken hohtava valo" kuvaa ihmisten unelmia, jotka hetken näyttävän toteutuvan, mutta useimmiten liian pian liukuvat käsistä, murenevat.

Kirja kertoo suomalaisesta yhteiskunnasta 1960-luvulta nykypäiviin asti. Konekaupassa näkyvät nousut ja laskut. Miten ne heijastuvat ihmisten, perheiden elämään.

Nautin kauniista, siististä, kielestä. Kaikki kirjat kertoivat rakkaudesta. Vaikka parit erosivat tai lapset katosivat, niin rakkaus ei koskaan kadonnut kokonaan. Ja totta kyllä, vaikka ihmisillä meni välillä tosi huonosti, niin selviytyjiä kirjat pääsääntöisesti kuvasivat.

Surullisen haikeita kirjoja ajastamme.