Kathrin Schmidt  kirjoittaa ainakin osittain omista kokemuksistaan kertoessaan elämästä vakavan aivoverenvuodon jälkeen, "Et sinä kuole" (2011)

Herääminen koomasta tapahtuu vähitellen. Yhä useampia ja pitempiä tajuisuuden pätkiä alkaa hahmottua, mutta missä ovat muistot. Kuka minä olen? Mitä minulle on tapahtunut? Vähitellen, hyvin hitaasti, palapelin osaset alkavat asettua paikoilleen.

Erikoisen vaikeaa on, että päähenkilö on kirjailija. Miltä tuntuu, kun kirjailijan sanat katoavat.

Kaikki muistot eivät kuitenkaan tunnu sopivan kuvioon. Jotain puuttuu. Joku puuttuu.

Kuin salapoliisi, rakentaa päähenkilö minuuttaan ja entistä elämäänsä. Yllätyksiä riittää, ennen kuin elämä alkaa taas saada muotonsa.