Kun kesällä tuli TV-uusintana Kreetta Onkelin "Ilonen talo", josta aikanaan pidin sekä kirjana että TV-sovituksena, nappasin kirjastosta aiemmin lukemattoman Onkelin "Kotirouvan"(2007).

Onkelin tapaan ohut kirja, mutta täynnä ahdistusta.

Vanhapiika ajautuu naimisiin aika yllättäen. Mies on ahkera, oikeammin työnarkomaani. Miehen pieni tytär arka. Ex-vaimoa en muista mainitun sanallakaan.

Ulospäin näyttää hyvältä. Asunnot ja autot kasvavat miehen ahkeroidessa. Vaimo hoitelee kaunista kotia, eihän hänellä ole kunnon ammattiakaan. Mitä nyt on muinoin maalannut yhden tunnetun taulun.

Tekstin edetessä ahdistus kasvaa. Mies näyttää vähät välittävän perheesään tunnetasolla. Vaimo uhrautuu.

Huomasin lukiessani, miten inhosin molempia, sekä miehen tympeyttä että vaimon henkistä saamattomuutta. En voinut pitää kenestäkään kirjan henkilöstä. Ehkä syitä löytyy omasta taustastani.

Oli miten oli. Kirja jäi mieleen.