Olen lukenut aiemmin Laura Honkasalolta "Sinun lapsesi eivät ole sinun" ja "Lumen saartama kahvila" ja pitänyt molemmista. Myös tuorein "Eropaperit" koukutti heti.

Kirjan pääteema on hylkääminen. Mies hylkää vaimonsa, poika hylkää äitinsä, isä hylkää tyttärensä. Joka ei ole mitään näistä kokenut, ei ehkä usko, että sellaista raadollisuutta, jota kirja kuvaa,  voi oikeasti tapahtua. Joka on kaiken kokenut, tietää ja tunnistaa; näin juuri se menee. Juuri näin mielettömän typerästi ja kammottavasti ihmiset voivat käyttäytyä läheisiään kohtaan.

Honkasalo itse eroperheen lapsena ja kahden kodin lapsuuden eläneenä ammentaa varmasti omista kokemuksistaan. Jatkuvasti saa ihailla ja ihmetellä myös kirjailijan tarkkaa ajankuvaa.

Kirja paneutuu eroon lapsen kokemana ja toisaalta kuolinvuoteellaan jo viruvan vanhan isoäidin tuskana. Elämän ääripäät on löydetty loistavasti.

Satuttava kirja.