1241017953_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Näin Kalevalan juhlavuoden tiimoilta on ilmestynyt montakin uutta käännöstä nykysuomeksi. Kaikkein pienimmille on kuitenkin Mauri Kunnaksen "Koirien Kalevala" kaikkein helpoin ja mielenkiintoisin tapa aloittaa tutustuminen kansalliseeppokseemme.

Me luimme kirjan, ihailimme kuvat, vähän luettiin oikeaa Kalevalaakin ja sitten käytiin teatterissa katsomassa.

Kaksi tuntia koirien haukkua ja susien ulvontaa. Kollikissa lemminkäinenkin siinä sähisi. Tarinaan johdatti kertojana itse Elias Lönnrot. Katsomista ja kuulemista riitti.

Oikeat palavat soihdut susien Sariolassa, pitkin lavaa purjehtiva Väinämöisen laiva, mahtava hauki, tulinen kotka, kyinen pelto, tuonelan virta, virvoittava mehiläinen, kallioksi kivettynyt tietäjä Antero Vipunen, Ahti aaltojen kuningas atraimineen, kaikki Kalevalan ihmeet nähtiin ja koettiin.

Aikuinenkin jaksoi ihailla ja ihmetellä sitä menoa. Lapsia riemastutti erikoisesti, että herra Hakkarainenkin oli eksynyt unissakulkiessaan Kalevalan maille.

Kielenkäytössä muistettiin puhua asianmukaisesti pennuista ja nartuista, mutta minun korvaani sattui pari kertaa sanonta: "Turpa tukkoon!" Kyllä "Kuono umpeen!" olisi näille eläimille sopinut paremmin.

Ihailen Mauri Kunnaksen loputonta mielikuvitusta, kun hän popularisoi lapsille hirtoriaa tai milloin mitäkin. Tässä teatterikappaleessa Kunnaksen kirja heräsi hienosti eloon.