Meidän kirjastossa on tosi heikosti kuuntelukirjoja. Kun nyt kumminkin piti ommella taas kerran lisää isompia kestovaippoja, päädyin lainaamaan Thomas Mannin klassikon "Taikavuori". Kone surisi ja kasetit pyörivät.

Kirjan päähenkilö on nuori mies, Hampurilaisen porvarissuvun jälkeläinen. Hän on juuri valmistunut insinööriksi ja matkaa Sveitsiin Berghofin keuhkotautiparantolaan muutamaksi viikoksi lepäilemään ja tapaamaan pikkuserkkuaan, joka on potilaana. Pian selviää, että hänen väsymyksensä ja kuumeilunsa ovat samaa sairautta ja verta yskivä nuorukainen muuttuu vierailijasta potilaaksi.

Kirja kuvaa erikoislaatuista yhteisöä, jonka potilaat muodostavat. Syntyy erikoisia rakkaussuhteita. Toiset kuolevat, joku toipuu ja pääsee kotiin. Eletään 1900-luvun alkua. Maailmalla on levotonta. Ensimmäinen maailmansota antaa vielä odottaa itseään.

Minua kiinnosti erikoisesti sairauden ja potilasyhteisön kuvaus. Onhan niin moni suomalainenkin, etenkin moni kirjailija, viettänyt pitkiä aikoja näissä parantoloissa. Useimmat ovat kuolleet hyvinkin nuorina.

Mielenkiintoinen kuunneltuna. Tuskin olisin lukenut.