Olen vallan tytästynyt näihin Raili Mikkasen nuortenkirjoihin, ainakin historiallisiin. Nyt luin "Ei ole minulle suvannot" (2002), joka kertoi Aino Krohnin eli tutummin Aino Kallaksen nuoruudesta. Kirja on saanut ilmestymisvuonna Finlandia Junior-palkinnon, eikä todellakaan suotta.

Kirjaa varten Mikkanen on tutustunut Ainon päiväkirjoihin ja kirjeenvaihtoon sekä käyttänyt omaelämäkerrallista Katinka Rabe-romaania lähteenään.

Kertojana on Ainon hoitaja, nuori tyttö, joka varttuu aikuiseksi oikeastaan Ainon keralla. Samalla kirja kertoo rivien välistä senaikaisen kahdenkerroksen väen elämästä Suomessa. Paitsi arkista historiaa, kirja kertoo pätkän suomalaista kulttuurihistoriaa 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun ajoilta.

Kirjan lopussa käydään lyhyesti, mutta kattavasti läpi Ainon aikuisvuodet unohtamatta hänen rakastumiselle altista luonnettaan. Kansikuva on muotokuva, jonka Viron kirjallisuushistorian museo omistaa.

Pidin täsä kirjasta tosi paljon.

"Runokirje" (2005) kertoo runoilija Katri Valan nuoruudesta. Kirja sijoittuu 1900-luvun alkuun. Katrin nuoruus, kirjalliset haaveet, opiskelu opettajaksi, rakastumiset ja orastava menestys Tulenkantajien ryhmässä sisältyvät kirjaan. Toisin kuin muissa teoksissa, tässä ei ole sanaakaan Katrin elämästä aikuisena. Lyhyeksihän se vaihe jäikin.

Runokirje on mukava lukaista kuin jatkeeksi Kallaksen elämälle.