Tyttäreni sai ystävältään joululahjaksi Zadie Smithin kirjan "Kauneudesta".  Hän piti siitä niin, että halusi minunkin lukevan sen. Muuten ei tämä kirja olisi varmasti luettavakseni päätynytkään.

Kirjan takakanteen on lainattu kuin motoksi toistuva lause: "Aika on sitä miten käyttää rakkautensa".  Minulle jäi kyllä kirjasta tuntuma, että puhuttiin enemmän seksistä kuin rakkaudesta, tai sitten ne tarkoittivat tässä kirjassa samaa.

Kirjaa mainitaan myös "moniääniseksi". Kyllä vain. Kirjassa on kokonainen vastakohtien kirjo, nuoruus ja vanhuus, rikkaus ja köyhyys, valkoiset ja värilliset, koulutetut ja kouluttamattomat, kristityt ja ateistit, maalaiset ja kaupunkilaiset, eurooppalaiset ja amerikkalaiset ja ties mitä vielä...

Vaikka kirjan päähenkilöistä osa on aika lailla omaa ikääni, minun oli vaikea löytää kirjasta yhtymäkohtia elämääni. Ehkä kirja miellyttää enemmän nuorempia. Ehkä se oli tyttärelle tuore tervehdys maasta, johon hän kesän matkan perusteella kovin ihastui. Mene ja tiedä. Sitkeästi kuitenkin luin koko 630-sivuisen eepoksen.