1250656117_img-d41d8cd98f00b204e9800998e1250656445_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kun olen taas ajellut pitkän kesän Suomea ristiin rastiin, olen kovin kaivannut hyvää kuunneltavaa yksinäisille ajomatkoille. Mutta omassa kirjastossa nyt ei kertakaikkiaan ollut taaskaan muuta kuunneltavaa, jota en olisi lukenut, kuin Petri Tammisen "Enon opetukset" ja Michael Cunninghamin "Tunnit". Molempia olen jo kerran kierrättänyt ympäri eteläistä maatamme huonoin tuloksin.

Nyt päätin olla sitkeä. Kuuntelin kerran aloitetun "Enon opetukset" ihan kokonaan, vaikka koville otti. Olen monessa kohteessa nähnyt kirjaa kiitettävän, mutta minulle se edusti sellaista "äijähuumoria", joka ei pure minuun. Onhan kirjassa selkeä juoni, on huumoria ja vakavampaakin sanomaa, mutta tyyli ei käy minulle. Yhtä tervanjuontia.

Cunninghamin tunnit jäi aikoinaan kesken, koska en pysynyt kuunnellen juonessa mukana. Nyt selvisin hienosti, koska olin ystävättären luona katsonut elokuvan TV:stä. Hieno elokuva ja hieno kirja, mutta jos eri aikakausien edustajia lukisivat eri naiset, olisi hieman helpompi kuunnellessa hahmottaa, missä milloinkin mennään.

Olisipa enemmän uutuuksia luettuna helposti lainattavissa. Kuuntelisin mielelläni.