Olen iloinen, että ehdin lukea Sofi Oksasen "Puhdistuksen" jo ennen kuin se tuli edes Finlandia-palkintoehdokkaaksi. Oli mukava ihan itse keksiä, miten hyvä kirja se oli.

Vasta nyt luin Oksasen aiemman kirjan "Stalinin lehmät". Monella tapaa hyvin samalainen kirja. Kertoo kolmella aikatasolla Viron hitoriaa ja nykypäivää. Liikutaan 1940-luvulla, 1970-luvulla ja 2000-luvun taitteessa, eli seurataan kolmen sukupolven elämää, erikoisesti naisten elämää.

Erityisen mielenkiintoista ja miltei kauhistavaa oli lukea 1970-luvun Virosta, sillä itse kävin Virossa ensimmäisen kerran 1971. Viikonloppumatkalla hotelli Tallinnassa olimme peräti kaksi yötä ja kyllähän siellä monenlaista näki ja aavisti, mutta kirja kyllä kertoi vielä paljon enemmän.

Tämän kirjan oma juttu on lisäksi nuoren naisen syömishäiriö, jota kuvataan tavattomalla tarkkuudella ja asiantuntemuksella. Ei voi olla ajattelematta, että kirjailijalla on omakohtaisia kokemuksia.

Pidin tästäkin kirjasta. Jäin kuitenkin miettimään, miten paljon lukijaan voi vaikuttaa vaikean syömishäiriön kuvaus, joka kertoo miltei leikiten todella vakavasta asiasta.