Olin viikonloppuna niin väsähtänyt ja joulukin jo miltei kunnossa, että vajosin sohvannurkkaan lukemaan ikivanhoja dekkareita. Sattui niin hassusti että sekä Maria Langin "Meitä oli kolmetoista" (1973) että Outi Pakkasen "Tarjoilija pyyhkikää taulu" (1986) kertoivat luokkakokouksesta.

Molemmat olin varmaan joskus lukenutkin, mutta ei haitannut yhtään. Rattoisasti kului aika takkatulen lämmössä.

Kyllä dekkareita voi lukea uudelleenkin. Minä ainakin unohdan murhaajan jo samantien ja usein moni muu asia kirjassa kiinnostaa minua enemmän kuin murhan selvitys.  Tälläkin kertaa tein mukavia aikahyppyjä omiin kouluvuosiini. Toinen kirjoista kun ajoittui melkein nappiin oman abiturienttivuoteni kanssa.