2071550.jpg

Mitähän minä nyt uskaltaisin kirjoittaa, etten taas joutuisi hirtettäväksi.

J.P.Pulkkisen kirjan nimi ja kansikuva saavat minut edelleen miettimään, mitä ne tarkoittavat? Mitä niillä halutaan lukijalle kertoa?

"Kaikki onnelliset perheet" vievät minun ajatukseni "Anna Kareninan" alkuun. "Kaikki onnelliset perheet ovat onnellisia samalla tavalla, mutta kaikki onnettomat perheet ovat onnettomia omalla tavallaan".

Kirjassa kerrotaan onnellisista perheistä tai sitten ei. Ehkä nimi on sarkasmia. Siihen kai viittaa herkullisen näköinen kahvikuppikin, jonka laidalla odottaa pilleri. Olisiko päänsärkyyn?

Kirjassa on kaksi perusonnellista perusperhettä lapsineen. Lisäksi kerrotaan paljon isovanhempien turvallisista perhekuvioista. Kertoja on ystävä, joka tarkkailee sivusta. Hänen perheensä on huterahko lesbosuhde.

Kirjan alussa katseet kohtaavat ja loppu onkin sitten ennalta arvattavissa. Rakastutaan, perheet hajoavat, kun uusiopari muuttaa yllättäen yhteen asumaan. Vuoden kuluttua on kaikki jälleen kunnossa. Uusi onnellinen perhe on kalustanut uuden kauniin ja tilavan kodin, jossa on omat huoneet vuoroviikoin perheessä asuville lapsille.

Pulkkinen on kertonut halunneensa kirjoittaa kirjan onnellisesta ja hyvästä erosta. Minä en ymmärrä mitä hän tarkoittaa? Tekstin perusteella avioliittoja vaivasi korkeintaan arkisuus. Uuden salaisen rakkauden perään syöksyttiin paljon kyselemättä. Entä tapa, millä ero toteutettiin; mies vuokrasi salaa yksiön, pakkasi kotona laukkunsa ja ilmoitti: "Minä lähden nyt". Samoin häipyi toinen osapuoli omista kuvioistaan. Lapset jäivät siinä tuiskeessa vielä jätetyille kumppaneille.

Jos kirjassa oli jotain hyvää minulle, se oli Helsingin kuvaus. Rakastan Helsinkiä ja sen kaduilla askellettiin kiitettävästi. Toisaalta kirja oli hyvä siinä mielessä, että se herätti ajatuksia. Minulla tosin peräti negatiivisia.

En olisi lukenut kirjaa, ellei hyvä ystäväni olisi ylistänyt sitä aivan mahtavaksi kirjaksi. Usein pidämme samoista, nyt ei niin käynyt.