Amos Ozin kirjaa "Tarina rakkaudesta ja pimeydestä" säästelin kesälukemiseksi. Halusin selvittää paksun kirjan ilman pahoja katkoja ja niin oli hyvä.

On vaikeaa kuvata muutamalla lauseella tätä kirjajärkälettä, joka kertoo Israelin valtion synnyn, kertoo juutalaisten tarinaa 1800-luvun lopulta nykypäiviin, kertoo yhden perheen kautta tarinaa kokonaisen kansakunnan historiasta.

Oz kuvaa valokuvantarkasti vaatimatonta lapsuuttaan 30-luvun Jerusalemissa. Hänen vanhempansa olivat ehtineet muuttaa maahan ennen sotaa. Osa sukua oli jäänyt  Eurooppaan. Heidän kohtalonsa kerrataan yhä uudelleen ja uudelleen. Se ei koskaan unohdu.

Kirja on synkkää luettavaa. Kaikkea varjostaa äidin masennus, joka johtaa itsemurhaan. Kuitenkin lapsen muistot ovat kuin pieniä ikkunoita menneeseen, täynnä elämää ja ihmisiä.

Itselleni oli jälleen kerran yllätys, miten vaikeaa juutalaisilla oli vielä toisen maailmansodan jälkeen. Ne vähät, jotka olivat tuholta säästyneet, eivät tahtoneet saada kotipaikaa mistään. kukaan ei huolinut heitä edelleenkään.

Lukiessani kirjaa, tuli TV:stä Exodus-elokuva. Olin sen toki nähnyt ja kirjankin lukenut, mutta sopi hyvin aiheeseen. Monet samat asiat löytyivät sekä kirjasta että elokuvasta.

Oz kertoo kirjoittaneensa kirjaa kuusi vuotta.  Ne vuodet eivät menneet hukkaan.