Ahon juhlavuonna on kirjapiirissämme luettu Ahon kirjoja. Luin uudelleen vanhoja tuttuja lastuja, Papin tyttären ja rouvan ja mielestäni parhaan "Rautatien". Sen olen lukenut monta kertaa ja aina kovin pitänyt. Luin sen aikanaan jopa 5-vuotiaalle pojallenikin ja hiljaa hän kuunteli koko kirjan.

Paneutuakseni oikein kunnolla asiaan kahlasin läpi vanhat Antti J. Ahon teokset "Juhani Aho, elämä ja teokset I-II" (1951) Sitten luin tuoreen Panu Rajalan: "Naisten mies ja aatteiden Juhani Ahon elämäntaide" (2011).

Aluksi olin ajatellut vain selailla Antti-pojan paksuja kirjoja, mutta oitis vain tempauduin mukaan. Todella tarkka ja seikkaperäinen kuvaus sekä isä Ahon elämästä että hänen kirjojensa taustoista.

Mitä lisää voisi Rajala enää tarjota? Rajala antaakin auliisti kiitoksen pojan tutkimuksille, mutta ne on aikoja sitten myyty loppuun, joten uudelle on tilaa ja aina jotain uuttakin löytyy.

Rajala on tutkinut Ahon kirjojen käännöksiä ja kritiikkiä ulkomailla. Lisäksi hän tuttuun tapaansa paneutuu tarkemmin perheen "salaisuuksiin". Suhde Tillyyn, vaimon sisareen, kerrotaan huomattavasti laajemmin ja Antin kokonaan poisjättämä Heikki-veljen liittyminen kansalaissodassa punaisiin, selvitetään.

Vaikka Rajala monin kohdin kertaa Antti J. Ahon tietoja, ei ollut hullumpaa lukea kirjat peräkkäin. Aho-tuntemukseni syveni huomattavasti. Opin mm. että Aho opetteli lapsena lukemaan ja kirjoittamaan ruotsiksi. Vaan kauniistipa hän sittemmin suomenkieltä käytteli.