Kristin Hannah näyttää olevan suosittu viihdekirjailija. Jotenkin sattui käteeni "Toivon järvi" (2002).

Kirjassa on jälleen kerran jätetty nainen, lisäksi löytyy alkoholiongelmaa, itsetuhoisuutta, puhumaton lapsi ja kuolleita äitejä. Kuulostaa aikamoisen synkältä sillisalaatilta.

Kun aikalailla alkupuolella verrattiin auringonvaloa kalvakkaan ja vetiseen vanhaan kanakeittoon, olin jo lopettaa siihen. Sentään jatkoin, eikä kirja lopultakaan ollut hullumpaa viihdettä. Ainakin parempi kuin aiemmin kesällä lukemani vastaavista aihepiireistä.

Sitä vain en jaksa ymmärtää, että parhaimmissakin vastaavissa kirjoissa onnelliseen loppuun tarvitaan uusi mies.