Marilynne Robinson on minulle uusi tuttavuus. Hänen palkitut ja kehutut kirjansa "Gilead" (2008) ja "Kotiin" (2010) kiinnostivat minua sekä aiheeltaan, että rakenteeltaan. Kyseessä ovat rinnakkaisteokset, sama pikkukaupunki, samat pienet perheet, vain näkökulma on toinen. Kirjat liittyvät niin kiinteästi toisiinsa, että molemmat kannattaa lukea ehdottomasti peräkkäin. Itse luin kirjat oikeastaan väärässä järjestyksessä, mutta sujui se niinkin.

Kirjat kuvaavat 1950-luvun Amerikkaa, Iowaa. Rotuerottelu leimaa vielä yhteisön elämää surullisella tavalla.

Pienestä kaupunkipahasesta löytyy köyhiä kirkkoja ja eläkeikäisiä pappiparkoja, jotka yrittävät pitää kirkkoaan pystyssä. On metodisteja, presbyteerejä, luterilaisia, kalvinisteja, on ihan "neekerikirkkokin" ollut. Pastorit keskustelevat opillisista erimielisyyksistään, mutta ennenkaikkea elämästä. Sen käsittämättömistä suruista ja iloista.

Kirjoja leimaa voimakas surumielisyys. Kun itse sain viikonloppuna kirjoja lukiessani suuren suruviestin, tuntuivat kirjat liiankin raskailta lukea.