1506022.jpg

Lapsuuskotiini tuli "Valitut Palat" ja rakastin lukea lehden selviytymiskertomuksia. Erikoisesti "Kuukauden kirja" oli usein vallan innostava.

Sama maku minulla taitaa olla edelleen. Miten paljon luenkaan elämäkertoja ja sairaskertomuksia. Selviytymistarinoitahan ne ovat kukin tavallaan. Vaikka tarina päättyisi kuolemaan, on selvitty. On selvitty ainakin jotenkin, kun pystytään kirjoittamaan.

Viime talvena luin Lundanien rankan kirjan perheen isän kuolemasta aivosyöpään, Leena Vilkan kirjan tyttärensä taistelusta ja kuolemasta ja vielä jonkun hurjan amerikkalaisen yritysjohtajan oman kertomuksen, miten hän päätti selättää lähestyvan syöpäkuolemansa järkiperäisellä tehokkuudella. Aika pitkälle sekin onnistui.

Sunnuntai-iltapäivänä istahdin lukemaan Sirkka Garamin "Rintamalla: syöpä, minä, me" Kirjassa kuusikymppinen nainen kertoo sairastumisestaan rintasyöpään. Olen lukenut aiemmin varmaankin kaikki Garamin kirjoiksi kootut jutut. Hänhän pakinoi paljon lehdissä. Pirteitä purtavia. Kynä pysyy hyvin kädessä kuten Pentti-veljellä (Pentti Saarikoski).

Kirja oli aika outo. Ensimmäinen puolikas käy läpi koko perheen kaikki sairaudet vauvoista asti. Vaikea ymmärtää, miten ne liittyvät asiaan. Keskellä kirjaa sitten lyhykäisesti sairastutaan ja leikataan ja sädetetään. Loppukirja käsitteleekin sitten sopeutumista rinnattomuuteen yksilötasolla ja yleisesti.

Kirjoittaja päätyy poistattamaan toisenkin rintansa. Ei niinkään uusiutuvan syövän pelosta, kuin hakeakseen fyysistä symmetriaa ja tasapainoa. Hän ei koe kaipaavansa joutavaa, riippuvaa imetintä. Kuitenkin kirjassa hyvin pitkään pohditaan rintojen merkitystä naiseudelle ja seksille. Myös implanttien vaihtoehtoja käsitellään. Kirjoittaja hankkii proteesit, kun ne ilmaiseksi saa, mutta kertakäyttö riittää.

Kirja jäi minulla aika kaukaiseksi. Ehkä aihe ei ole kyllin läheinen.