is%C3%A4st%C3%A4-normal.jpg

Miten sattui vävyn kirjahyllystä silmiini ennen lukematon Waltari. Näkyy tulleen pojalle rippilahjaksi vuosia sitten. "Isästä poikaan" (1986) on trilogia, johon on samoihin kansiin koottu "Mies ja haave" (1933), "Sielu ja liekki" (1934) ja "Palava nuoruus" (1935)

Ensimmäisessä osassa 1800-luvun suuret nälkävuodet kuihduttavat varsinkin maaseutua ja nuori talollisen poika lähtee Helsinkiin etsimään parempaa elämää. Hän pääseekin töihin rakennuksille ja kasvattaa mielessään suurta haavetta kouluttaa oma poikansa suomenkielisessä koulussa.

Haave toteutuu. Poika pääsee kouluun ja yliopistoon asti vanhempien ahkeran uurastuksen ja kieltäymysten hinnalla. Ahkeruutta ja lahjakkuuttakin riittää, mutta elämä ei mene ihan toiveiden mukaan.

Pojanpojan elämää leimaa 1920-30-lukujen levottomuus. Kaupunki kasvaa, aatteet vellovat nuoressa mielessä.

Kirjasarja kuvaa tarkkanäköisesti ihmisten elämää, sekä aate- että rakennushistoriaa Helsingissä. Toisaalta se paneutuu päähenkilöiden sielullisiin taisteluihin ja ihmismielen sekasortoon. Uskonnolliset pohdiskelut ovat voimakkaasti esillä. Nehän varsinkin nuorta Waltaria kiinnostivat monin tavoin.

Minusta oli mielenkiintoista lukea tämä aika erilainen Waltari.