1243864416_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Nämä kirjat eivät todellakaan ole mitään perinteistä uskonnollista kirjallisuutta, vaikka molemmissa etsitäänkin täydellistä sovitusta.

Rauha Kejosen "Täydellinen sovitus" on tekstiltään hyvin riisuttu teos. Yksinäinen nainen, taiteilija, elää hyvin karua ja yksinkertaista elämäänsä, jota sulostuttaa vuosikymmeniä kestänyt salainen rakkaus lestadiolaiseen pohjoisen pappiin.  Olga vihaa papin vaimoa, jota ei ole koskaan nähnyt, mutta saa voimaa ja iloa suuresta ja puhtaasta rakkaudestaan.

Minulle tämä kirja ei auennut.

Ruotsalaisen akateemikon Torgny Lindgrenin "Akvaviitti" sen sijaan avasi ovia ja ikkunoita vaikka minkälaisille ajatuksille. Kirja kertoo vapaakirkollisesta evankelistasta, joka 1950-luvulla on käännyttänyt pohjois-Ruotsin syrjäkylillä 416 henkeä pelastuksen tielle. Nyt, puoli vuosisataa myöhemmin, hän 83-vuotiaana palaa seudulle kertoakseen uskoville, että kaikki olikin humpuukia, Jumalaa ei ole olemassakaan.

Vanha evankelista pyöräilee kylästä kylään etsimään käännytettäviä, mutta tehtävä on vaikea, suurin osa on jo kuollut tai luopunut. Vain kaksi uskovaista on enää jäljellä.

Kirja on tulvillaan lämmintä huumoria. Ei ankea aihe, ei edes tyhjenevän maaseudun kuvaus tee kirjasta synkkää. Päin vastoin kirjaa lukee iloisella mielihyvällä ja nautinnolla.