Kollega tarjosi omasta hyllystään Jutta Zilliacuksen muistelmaa "Toisenlainen lapsuus". Hän kun tietää minun pitävän elämäkerroista. Kirja on vuodelta 1989, mutta eiväthän muistelmat vanhene.

Toisenlaisen lapsuuden idea on, että vaikka kirjailija syntyi ja kasvoi Helsingissä, hän piti itseään virolaisena. Hänen vanhempansa olivat virolaisia emigrantteja, siellä asui sukua, siellä vietettiin kesät. Oppikoulunsa hän kävi Saksalaisessa koulussa ja aikuisena hän samaistui Suomen ruotsinkieliseen väestöön. Siis aina vähemmistöön.

On hyvin mielenkiintoista lukea lapsuudesta 1920-30-luvun Helsingissä. Vaikka asuntojen ahtaus, rahahuolet ja vanhempien keskinäiset ongelmat varjostavat lapsuutta, on se kuitenkin onnen aikaa, kunnes sota syttyy. Silloin muuttuu kaikki.

Virolaiset ystävät ja sukulaiset katoavat. He katoavat paitsi Virosta myös Helsingistä. Alkaa käsittämättömän surun ja hiljaisuuden aika.

Kirja ei käsittele elämää ylioppilaaksitulon jälkeen. Lopussa vain aavistellaan Viron uutta nousua. Aika on muuttumassa, uudet leudommat tuulet puhaltavat jo. Vähän sääli, ettei kirjaa julkaistu paria vuotta myöhemmin.