1507084.jpg

Kun ei saa illalla unta. Kun öisin herää suden hetkeen ja uni karkaa. Kun päivän pähkäilyt muuttuvat yön ahdistaviksi painajaisiksi, vuorta korkeammiksi, on hyvä olla jotain luettavaa yöpöydällä. Minulla on usein varattuna jotain lasten- tai nuortenkirjoja. Yhtenä ahdistavana kesänä luin "Pieni talo preerialla"-sarjan ja nautin, vaikka kovin surullisiahan ne kirjat olivat. En ollut muistanutkaan.

Nyt olen tihrustanut, paljolti yön unettomina tunteina, liki 2000 sivua suomalaista fantasiaa. Ilkka Auerin neliosainen sarja "Lumen ja jään maa" on tullut kahlattua läpi. Ei se ihan pakkopullaa ollut, vaikka oikeastaan vasta toisen osan puolivälissä tarina alkoi imeä mukaansa.

Kirjassa oli mielenkiintoisia aspekteja. Ensinnäkin vankka suomalaisuus ja pohjoisuus. Tarina oli saanut vaikutteita Lapin noidista ja viikinkiajasta.

Toinen mielenkiintoinen juttu oli talvi. Kun useimmiten ikitalvi edustaa pahan valtaa. (Ainakin Narnian Valkea Velho) Niin tässä kirjasarjassa talvi ja kylmyys edustavat hyvän voittoa. Ihan mietityttää, onko taustalla ilmastonmuutoksen pelko.

Talven, lumen, pakkasen ja jään kuvaaminen oli aivan mahtavaa ja mukavasti lämmittivät ne pienet nuotiot, joita lumisten notkelmien suojiin sytyteltiin. Nuotion lämpö ja pieni valopiiri karkoittamassa pahoja voimia loi suloisen turvallisuudentunteen yön pimeydessä.

Kirja löytyy nuortenosastolta ja viimeinen osa on ihan painotuore. Aikaa lukemiseen menee runsaahkosti, mutta ainakin minulla eläytyminen lohikäärmeiden, hiisien, jättien, sysiäisten ja kaikenlaisten aaveitten maailmaan karkoitti aika mukavasti oman elämän öiset kauhunäyt ja uni voitti aina lopulta aamuyön tunteina.