Olen lukenut useitakin pohjalaisen Eira Pättikankaan teoksia ja nyt sattui käteeni ennen lukematon "Vain routainen maa" (1997).

Pättikangas kirjoittaa useimmiten menneistä ajoista ja hänen henkilönsä puhuvat vanhaa, vahvaa pohjalaista murretta. Minä, joka en oikein murteista perusta, luen, ihme kyllä, ihan mielelläni näitä Pättikankaan romaaneja, vaikka murre ei todellakaan ole tuttua minulle.

Tässä kirjassa liikutaan vuosisadan vaihteessa. Pohjanmaalta lähdetään Ameriikkaan kultaa vuolemaan. Joku harva onnistuu, useimmat palaavat entistäänkin köyhempinä ja velkaisina, jos palaavat ensinkään.

Juoni on tavallinen tarina piikatytön ja talon tulevan isännän sopimattomasta rakkaudesta.

Parasta kirjassa on vuosisadan takaisen maalaiselämän kuvaus. Vuoden kierto kaikkine töineen on kuvattu miltei kansatieteellisen tarkasti. Minua se viehätti.

Myös ihmisten ammatit ja asema pienessä kylässä ovat paljon esillä. Luokkaerot jakoivat ihmiset raa'asti. Köyhyys oli kuin Jumalan määräämää sukupolvesta toiseen ja siitä oli miltei mahdotonta päästä eroon.