Hong Ying "Joen tytär"(2001) on jo hieman vanhempi kirja. Kun minua nämä kiinalaiset perhe- ja sukutarinat aina jaksavat kiinnostaa, otin ja luin. Koko ajan minua vaivasi tunne, että tämä on jotenkin liian tuttua. Olenko lukenut kirjan jo kerran aiemmin vai en? Vasta kun googletin kirjailijan huomasin, että noin vuosi sitten lukemani "Hyvien kukkien lapset"(2010) onkin saman kirjailijan teos  samasta perheestä, vain hieman eri näkökulmasta. Tunsin itseni jotenkin tyhmäksi.

Oikeastaan tunsin itseni kuin hieman petetyksi. Tottakai kirjailija voi kertoa saman tarinan kahdesti. Tottahan hänellä on oikeus nähdä asioita uudelleen ja hieman eri näkövinkkelistä. Toki voi myös muuttaa tapahtumia ja aikajärjestystä, niinhän muistikin toimii. Asioiden arvojärjestyskin vaihtuu ajan mukana. Mutta jokin minua jäi vaivaamaan.

Hienoja kirjoja molemmat. Kannattaa ehkä lukea ilmestymisjärjestyksessä.