Olli Jalosen "Poikakirjaa" (2011) on minulle kehuttu niin paljon, että kun tuli vastaan, luin.

Taitava kirjoittaja johdattaa lukijan hetkessä 1960-luvun kansakouluun, jossa sodan vaurioittama opettaja kasvattaa armeijan antamilla taidoilla pojista miehiä.

Kotona isot siskot aukovat jo salattuja ovia naisten maailmaan,  samaan aikaan kun pikkusisko käpertyy yhä syvemmälle omaan salattuun maailmaansa.

Kirjaa on kehuttu hauskaksi, en kokenut samoin.  Pidin kirjasta paljon, mutta enemmänkin sen surumielisen haikeuden tähden.