Vasta nyt luin mainion Hannu Mäkelän kaksoiselämäkerran Eino Leinosta ja L. Onervasta, "Nalle ja Moppe". Kirjahan on jo vuodelta 2003.

Molempien elämää seurataan tarkasti kehdosta hautaan. Materiaalia on käytössä ollut paljon, sillä Onerva mm. säästi tarkoin kaiken kirjeenvaihtonsa. Leino oli huolettomanpi tässäkin suhteessa.

Kaksoiselämäkerta jo kertoo, että näillä kahdella oli pitkä ja kiinteäkin suhde läpi vuosikymmenien. Naimisiin keskenään he eivät menneet, mutta rakkautta ja ystävyyttä oli ehkä enemmänkin kuin suhteissa aviopuolisoihin, joita Onervalla oli kaksi ja Leinolla peräti kolme.

Häpeäkseni on tunnustettava, että en juuri tiennyt, miten paljon muuta kuin runoja Leino on kirjoittanut. Kylläpä tyyppi olikin tuottelias. Samoin Onerva, kirjassa arvellaan, että hän olisi kirjoittanut jopa satatuhatta runoa! Olihan sairaalassa aikaa, kun Onerva suljettiin sinne vuosikausiksi, että silloinen aviomies Leevi Madetoja sai säveltää rauhassa.

Köyhää näyttää kirjailijan elämä olleen silloinkin. Mutta järkeäkö oli elää vekseleillä, joita aina kuitattiin uusilla. Taloudellinen ajattelu ei ehkä ollut heidän parhaimpia puoliaan, vaikka Onerva huolehtikin tarkoin erääntyvien lainojen päivämäärät ja summat.

Hauskaa oli lukea "käyttörunoutta", joilla molemmat viestittivät toisilleen ihan arkisiakin asioita. Yllätys sen sijaan oli, miten tarkkaan sekä runot että proosa toistivat kirjailijoiden omaa elämää.

Ainakin minä sain paljon uutta tietoa ja suurta hupia lukemastani.