Tunnen monia, jotka ovat kyllästyneet Mma Ramotswen kirjojen tapahtumattomuuteen ja verkkaisuuteen. Minä en. Kun onnistuin kirjaston úutuushyllystä nappaamaan uusimman "Onni ja siniset kengät" oli pakko jättää muut hommat ja raivata tilaa lukemiselle samantien.

Oikein mietin, miksi minä edelleen pidän näistä kirjoista. Minä pidän siitä, ettei näissä kirjoissa ole kiirettä. Juodaan kaikessa rauhassa rooibos-teetä ja istutaan.

Pidän kirjojen vanhahtavasta kielestä. Kirjailija Alexander McCall Smith kertoo lukevansa Raamattua ja ennenkaikkea Vanhaa Testamenttia juuri kielen tähden. Sieltä se lähtee.

Luen aina mielelläni kirjoja, jotka kertovat muista kulttuureista. Kun en voi matkustaa kaikkialle oikeasti, avaavat kirjat ovia. Mma Ramotswe-kirjoissa voin oikein hyvin eläytyä Afrikan lämpöön ja Botswanan arkeen.

Pidän kirjoista, joissa käy hyvin. Huolia ja ongelmia toki riittää, mutta kuitenkin elämä hymyilee. Nämä ovat varmoja hyväntuulen kirjoja.

Jälleen kerran takkatulen lämpö muuttui Afrikan kuumaksi auringoksi, kun siemailin rooibos-teetäni Mma Ramotswen tutkimusten hitaissa pyörteissä.