Aina silloin tällöin luen Kaari Utriota, vaikka hyvin harvoin oikeastaan saan kunnon otetta hänen kirjoistaan. Olen miettinyt mistä se johtuu. Yksi syy lienee, etten tunne koskaan oikein löytäväni hänen kirjoistaan mukavia ihmisiä tai sopivaa samaistumiskohdetta. Pyrinkin lukemaan hänen teoksiaan enemmän historiallisina ajankuvina. Käsitykseni mukaan, hän kirjoittaa vankalta tietopohjalta.

"Aatelisneito, porvaristyttö" on ilmestynyt jo 1974 ja nyt uusintapainoksena. En ole sitä ennen lukenut ja nyt luin lähinnä kiinnostuksesta alkavaa uskonpuhdistuksen aikaa kohtaan. Pietari Särkilahtihan on oikea historian henkilö, vaikka sisar ei olekaan. Ajan kuva jaksoi kiinnostaa, jopa niin, että oli pakko netistä tarkistaa, oliko Kuusiston piispanlinnan tuhoaminen kaikessa mielettömyydessään ihan totta ja olihan se.

Ensi kesänä täytyy käydä tutkimassa ne rauniot. Se onkin niitä harvoja paikkoja, joissa en ole Suomessa käynyt, miten lieneekin jäänyt väliin. Turussa taitaa olla kulttuuripääkaupunkina muutakin nähtävää.