hieta-normal.jpg

Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjan kuudes osa "Hietakehto" (2012) viittaa jo nimellään lapsiin. Ei tässä tosin oikeasti lapsia haudata, kuten pelkäsin.

On loppukesä 1943. Eletään kotirintaman arkea. Vanha huvila torppineen antaa suojaa hyvin erilaisille ihmisille. Näkijöinä ja kokijoina ovat ennenkaikkea lapset.

Aikuiset puuhaavat elokuun säilönnän kimpussa. Yhteisön puolentusinaa eri-ikäistä lasta yrittävät selvitä aikuisten jaloissa omine huolineen. Kuka on sodan orpouttama, kuka äitinsä hylkäämä, kuka muuten isätön. Sama lämmin aurinko paistaa kuitenkin kaikille.

Huvilan kodikas arki on  kaukana rintamasta, mutta radio, lehdet, kirjeet ja vierailijat tuovat sodan välillä liiankin lähelle.

Vaikka olen yksi kerrallaan lukenut koko sarjan, en kyllä jaksanut muistaa kuka kukin on. Hyvin kirja kestää lukemisen ihan irrallisena teoksenakin.