Karin Ehrnroothin "Isäni oli nuori sotilas" oli hämmentävää luettavaa. Kirja tulee suorasukaisuudessaan ja intiimissä rehellisyydessään suoraan lukijan iholle ja syvemmällekin, suoraan sieluun. Ainakin minulla.

Minun isäni ei ollut hienoa sukua, ei hienosti avioitunut, ei sodassa ansioitunut, ei koulujakäynyt, mutta samaa sodankäynyttä ikäluokkaa ja arpensa oli hänelläkin. Se kaiketi riitti nostamaan eläviä muistoja ja tunteita liiankin kanssa.

Miten yllättävältä, mutta tutulta, tuntui vaatimaton, suorastaan nuukaileva kotielämä. Tuttua meille sodan jälkeen syntyneille, mutta outoa nykypolvelle.

Mennyt maailma kauneudessaan ja kipeydessään heräsi eloon.

Kirjan päähenkilö ei ole varsinaisesti isä, vaan yhtä paljon tytär ja keskeisintä on heidän suhteensa, vaikea ja ongelmallinen, mutta niin tosi, niin elämänmakuinen.

Kirjan voi lukea samalla sekä ruotsiksi että suomeksi. Nautin kauniista kielestä, vaikka mietinkin olivatko jotkin sanonnat ruotsiksi yhtä vanhahtavia tai hieman kömpelöitä kuin suoraan suomennettuna.

Runsas kuvitus rikasti hienoa kirjaa.