Kun viime vuonna luin Sansomin "Luostarin varjoissa", olin ihan vaikuttunut. Pidin paljon. Nyt yhtä innokkaasti aloitin "Mustaa tulta", joka jatkaa siitä, mihin edellinen jäi, tosin aivan itsenäisenä teoksena.

Ikävä sanoa, mutta tämä teos ei koukuttanut ollenkaan samoin. Ajankuvauksesta nautin. Päähenkilö, rujo tuomari, oli yhtä sympaattinen omalla tavallaan, rikoksiakin selviteltiin onnekkaasti, mutta se jokin tästä puuttui. En tiedä oliko se viimeksi vain luostariympäristö, joka minuun vetosi jotenkin ertyisesti.

Mukavan paksu lukuromaani historian ystävälle