Kun pidin kovin Maaloufin "Leo Afrikkalaisesta", luin tietenkin myös "Samarkandin" (2009).

Samarkandin idea on ihan vastaava. Tarinan keskiössä on oikea historiallinen henkilö, tällä kertaa Omar Khaijam, mutta kertoja antaa mielikuvitukselleen siivet .

Omar Khaijam oli 1000-luvulla elänyt  persialainen runoilija ja filosofi. On kiehtovaa lukea hänen kuvitteellisesta elämästään ja kun hän kirjan puolivälissä kuolee, jatkaa hänen kirjoittamansa kirja elämäänsä. Loppu onkin sitten jo pelkkää fiktiota.

Lopun ajatus ikivanhan ja arvokkaan teoksen uppoamisesta Titanicin mukana meren pohjaan on tavallaan tottakin. Luin jostain, että todellakin Titanic vei mukanaan kullalla ja jalokivillä koristellun Omar Khaijamin uniikkiteoksen, joka oli lahjoitettu Yrjö V:n kruunajaisiin.

Kirja on siis viehättävä tarina totta ja tarua Persiasta miltei tuhannen vuoden ajalta.