1980802.jpg

Oli ihan pakko napata tuo Mankellin "Kiinalainen" mukaan uutuushyllystä jo kirjan nimen perusteella. Minulla on nimittäin aika pohjaton rakkaus ja mielenkiinto kaikkea Kiinaan liittyvää kohtaan. Luulen, että kaiken taustalla on tuo vasemmalla lojuva pieni, kulunut kirjanen. Sen nimi on "Erämään Kukka". Kirjan on mukaellen suomentanut Laura Latvus ja painovuosi on 1945. En tiedä, mistä kirja on kotiini tullut. En muista koska olen sen ensi kertaa lukenut, mutta luin sen lapsena yhä uudestaan ja uudestaan ja vielä aikuisenakin olen aina silloin tällöin sen lukaissut. Taaskin.

Erämaan Kukka on pieni kiinalaistyttö ja kirjanen kertoo hänen surullisesta kohtalostaan. Kirjan 80 pientä sivua sisältävät valtavan määrän kiehtovaa tietoa vieraasta kulttuurista. Kerrotaan köyhän vaatimattomasta savimajasta, jonka ainoa huonekalu, savinen vuode lämpiää alla poltetulla lehmänlannalla. Kerrotaan rikkaiden palatseista. Kerrotaan toppavaatteista ja silkkikauhtanoista. Ensimmäisen kerran kuulin ooppiumista. Suurella mielenkiinnolla luin, millaisia ruokia taitava kokki valmisti hautajaisiin teurasjätteistä ja halvoista vihanneksista. Entäpä rikkaiden hääateria nimeltään "Täydellinen lammasherkku", johon käytetään koko eläin ruuaksi turvasta häntään asti. Ja mitähän mahtoivat olla kantotuolit? Mikä mielikuvitusta elähdyttävä kirja.

Koska kirjanen on Kuva ja Sana-osakeyhtiön kustantama, on siinä tietenkin vankasti kristillinen juoni. Hyvät englantilaiset lähetyssaarnaajat pelastavat lapsiraukan. En usko, että mikään muu kirja on tehnyt minuun niin suurta vaikutusta, kuin tämä vaatimaton teos. Lähetyssaarnaajaa minusta ei sentään tullut, vaikka kyllä se lapsena kovasti houkutti.

Vaikka Mankellin "Kiinalaisessa" on 80 sivun sijasta 700, ei se mitenkään lisännyt tietomäärääni Kiinasta. Jutun juuret tosin ovat Kiinassa yli 140 vuoden takana historiassa ja siellä tavataan lähetyssaarnaajiakin, tosin tietysti ruotsalaisia. Sitten matkustetaan Amerikkaan ja välillä käydään Mankellin rakkaassa Afrikassakin. Lontoossakin piipahdetaan ja tärkeimmät tapahtumat keskittyvät tietysti Ruotsiin. Tarina siis velloo ajassa ja paikassa laveasti, mutta onpa noita sivujakin. Kirjan takana puhutaan teoksesta trillerinä. No, ehkä viimeiset 100 sivua.  

Ei kyllä parasta Mankellia, mutta sateinen lauantai kului kirjan parissa mainiosti ja ehdin sateen ja lukemisen välillä poiketa sienimetsäänkin. Kyllä "Erämaan Kukka" on parempi kirja minun mielestäni enkä voi olla tässä yhteydessä mainitsematta aivan mainioita Kiinan historiaan sijoitettuja Robert van Gulikin dekkareita. Niissä seikkailee reipas tuomari 600-luvun Kiinassa. Poikani toi kerran lahjaksi pari poistokirjaa kirjastosta ja se oli yksi parhaita saamiani kirjalahjoja. Hain oitis kirjastosta kaikki Gulikit ja nautin matkatessani muinaisessa ajassa ja vieraassa kulttuurissa.

Koskahan Kiinanmatkani toteutuu? Haluan ostaa lohikäärmekankaita ja mahjong-pelin.