gigal-normal.jpg      muuttaa-normal.jpg

Onkohan Gaile Parkin saanut kirjaideansa Mma Ramotswesta? Tuskin ainakaan itse olisin lainannut näitä kirjojan ellei mielessä olisi säilynyt niin tuoreena Mma Ramotswe-kirjojen teekupposten lämpö.

Kirjailija on tässä tapauksessa nuori nainen, joka on asunut eri puolilla Afrikkaa ja selvästi tietää, mistä kirjoittaa. Mutta kun Ramotswe-kirjat pyrkivät kuvailemaan, vaikeuksista huolimatta, hyvää ja onnellista Afrikkaa, niin näissä kirjoissa tuodaan esille nimenomaan yhteiskunnallisia epäkohtia.

Kirjojen päähenkilö isoäiti Angel leipoo kakkuja saadakseen leivänjatketta isolle perheelleen. Omat lapset ovat kuolleet ja orvot lastenlapset ovat isovanhempien hoidossa. Angel on loistava yksityisyrittäjä. Hän hoitaa samalla asiakkaittensa moninaisia ongelmia ja on tietenkin ehdottoman luotettava kuuntelija.

Ongelmia riittääkin, sillä maa on Ruanda. Verisen sisällissodan jäljet näkyvät edelleen. Aids ja tuberkuloosi tappavat nuoria ihmisiä. Korruptio kukoistaa.

Perheen päähuoltajan työn perässä muutetaan Zwazimaahan. Toinen kirja kuvaa elämää 10-vuotiaan pojan silmin. Kakkukauppaa on vaikea saada alkuun uusissa ympyröissä ja perhe kasvaa yllättäen. Pieni poika on lapsenlapsista vanhin poika ja kokee siis olevansa vastuunkantaja. Hän tekee parhaansa keksiäkseen uusia ideoita, mutta aikuisten asiat ja ongelmat eivät tahdo aueta ja tuottavat monia noloja väärinkäsityksiä.

Vaikka kirjoissa on positiivinen asenne huolimatta suurista ongelmista, jäin kaipaamaan Mma Ramotswen teekupposia. Toki näissäkin kirjoissa teetä juotiin ylenmäärin. Jäin myös kaipaamaan kakkujen makuja. Ulkonäöltään kakkuja kuvailtiin loputtomasti. Väriyhdistelmiä ja kakkumuotoja löytyi lipuista ja rahoista soittimiin, autoihin ja tietokoneisiin. Mutta mitä oli sisällä. Sienikakkupohja, mutta entä täytteet?