Ystävättäreni suositteli minulle Annemari Marttisen kirjaa "Ero" (2011). Väitti, että siinä on paljon eronneille yhteisiä tuntoja.

Kirja noudattelikin luvuiltaan eron ehkä tavallisia vaiheita, oli kapinaa, surua ja ahdistusta, oli selviämistä ym. Mutta minä en kyllä löytänyt kuitenkaan yhtään ainoaa itselleni tuttua kokemusta.

Ehkä näinkin voi erota. En tiedä, eikä oikein jaksanut kiinnostaakaan.

Kirjan paras anti minulle oli alkusivun motto Sören Kirkkegardilta: "Uskaltaminen tarkoitaa, että kadottaa hetkeksi varman pohjan. Uskaltamatta jättäminen tarkoittaa, että kadottaa itsensä."