Ystäväni suositteli minulle hieman vanhempaa kirjaa Orhan Pamukin "Valkoista linnaa" vuodelta 1993. Häpeä tunnustaa, etten ollut lukenutkaan mitään tältä Nobel-kirjailijalta.

Seikkailu alkaa Välimereltä. Nuori italialainen oppinut joutuu merirosvojen käsiin. Tekeytymällä lääkäriksi hän selviää ja myydään orjaksi hoviin. Sieltä hän joutuu nuoren istanbulilaisen oppineen omaisuudeksi. Yllättäen he ovatkin ulkonäöltään kaksoisolentoja. Vain parta eroittaa heidät.

Oppineet alkavat opettaa toisiaan. Vuodet kuluvat jopa vuosikymmenet. Miehet vaihtavat myös muistojaan. Lopulta miesten identiteetit sekaantuvat niin, että kuka tietää kuka lopussa on kukin. Vai onko heitä kahta ollutkaan?

Välillä oppineet rakentavat mahtavan sotakoneen, jonka rakenne kyllä jää hieman hämäräksi. Laite on ehkä jonkinlainen panssarivaunun edelläkävijä. On trrkoitus valloittaa valkea linna. Hyökkäys epäonnistuu surkeasti.

Kirja sisältää paljon filosofisia pohdintoja idän ja lännen kulttuurin eroista, samoin kristinuskon ja islamin välillä.

Paljolti tekijä liikkuu samoissa aihepiireissä kuin Mika Waltari. Minä luen mieluummin Mikaa, vaikkei Nobelia saanutkaan.