Kaksi kirjaa viime vuodelta. Molemmat kertovat naisten arjesta ja molemmissa käytetään murretta puhekielenä.

Eira Pättikangas on pohjalaiskirjailija, jonka maanläheistä tekstiä olen lukenut ennenkin. "Jäljet veräjällä" sijoittuu 1800-luvulle. Toisaalta kuvataan torppareiden raskastakin arkea, toisaalta talollisten elämää, joka sekään ei vielä siihen aikaan kovin leveää ollut. Jäin hieman odottelemaan, josko kirjailija kirjoittasi jatkoa Keelan ja Raffun tarinalle.

Marja-Leena Virtasen edellistä en ole lukenut. "Kirjeitä kiven alle" on hänen toinen romaaninsa. Ensin tuntui, että lopetan alkuunsa, mutta kun totuin tyyliin, alkoi lukeminen maittaa.

Kirjassa kolmen sukupolven naiset purkavat tuntojaan. Tapahtumat sijoittuvat sotavuosiin ja jälleenrakennuksen aikaan. Luvun alussa onneksi kerrotaan, kuka on äänessä, mutta ajallisesti tarinat välillä risteävät.

Mystisen luonteen kirjalle antavat evakkoon lähtiessä kuolleen vauvan ikiomat muistelmat.