Olen lukenut Hannu Mäkelän muistelmat äidistä ja isästä, mutta toki paljon uutta oli vielä kerrottavana omasta lapsuudesta.

"Muistan, Lapsuus" (2011) kuljettaa lukijaa halki 1940-50 luvun Kallion. Kesät kuluvat Kukkiajärven saarimökillä.

Mäkelä tavoittaa pienen pojan kokemusmaailman herkästi. Kaiken keskipiste on aina äiti ja vaikka pikku hiljaa kokemuskehä laajenee, säilyy äidin vankkumaton rakkaus keskeisenä tekijänä.

Kuvaus on ihastuttavan tarkkaa, pula-ajan joulut ja lelut, pienen pojan heräävä lukuharrastus, rakkaat kirjat, kaveripiiri, jo osin unohtunutkin. Elävinä kuvastuvat lapsuuskokemukset lukijankin mieleen.

Seuraavaksi odottelenkin luultavasti/toivottavasti ilmestyvää nuoruusosiota muistelmiin.