Robert Åsbackan "Urkujenrakentajan" (2008) jälkeen odotin ihan muuta, kun tartuin uuteen "Putoamisia" (2010). Tämä kirjahan on puhdasverinen veijariromaani. Kuitenkin niin, että väleihin mahtuu hieman syvällisempääkin pohdittavaa. Minusta kirja muistutti joitain Hannu Raittilan romaaneja, "Ei minulta mitään puutu" tai "Canal Grande" nousivat elävinä mieleen.

 Piristävä lukukokemus.