Ulla-Lena Lundberg on tuttu kirjailija, mutta en kyllä yhtään muistanut, että uuden "Jään" Kummelin perheen pitäisi olla tuttu "Marsipaanisotilaasta".

Kirja sijoittuu Luodoille, saaristoon lähelle Ahvenanmaata. Nuori pappisperhe tulee uuteen virkapaikkaansa. Pastori-isä aloittaa hieman epävarmana työnsä, mutta sirpakka opettajavaimo käy heti toimeen ja hoitaa puutarhan lisäksi vielä lehmätkin, puhumattakaan pappilan vieraiden ja oman pienen tyttären huoltamisesta.

Sota on takana. Vain muutama rauhanvuosi on eletty. Puute tuntuu vielä, mutta maa ja meri antavat omaansa. Elämä alkaa sujua. Pieni perhe oppii rakastamaan seurakuntaansa ja seurakunta heitä.

Teksti etenee rauhallisesti soljuen. Ei tapahdu mitään erikoista. Pienen seurakunnan ihmissuhteissa toki riittää ongelmia ja salaisuuksiakin. Papin perheelläkin on omat pienet hankauksensa, mutta enimmäkseen päivä paistaa. Elämä kulkee pienin askelin kohti parempaa tulevaisuutta.

Kunnes tapahtuu jotain, joka muuttaa kaikkien elämän. Kannen kuvan ja kirjan nimen arvoitus aukeaa. Saaristossa jää yhdistää ja erottaa.

Pidin kirjasta valtavasti. Ei vähiten siksi, että löysin siitä niin läheltä sivuten oman nuoruuteni.