2119764.jpg

Muutamat ystäväni ovat hylänneet Mma Ramotswen etsivätoimiston liiallisen tapahtumattomuuden ja verkkaisuuden takia. Minä pidän aika lailla juuri siitä. Kun kirjaston uutuushyllyssä oli uusin "Onni ja siniset kengät" oli ihan pakko raivata taas aikaa samantien ja sujahtaa Mma Ramotswen arkeen.

Oikein tässä mietin, miksi pidän niin paljon näistä kirjoista. Syitä on monia.

Alexander McCall Smith käyttää minua miellyttävää, hieman vanhahtavaa kieltä. Hän kertoo lukevansa Raamattua ja varsinkin Vanhaa Testamenttia kielellisten virikkeiden saamiseksi. Ihmekös!

Olen loputtoman kiinostunut uusista maista ja kulttuureista. Kun en kaikkialle voi matkustaa, luen mielelläni kirjoja muualta maailmasta. Kirjailija on asunut pitkiä aikoja Afrikassa ja Botswanassa. Hän tietää, mistä kirjoittaa.

Pidän kirjoista, jotka kertovat hyvistä ja iloisista asioista. Nämä kirjat ovat varmoja hyväntuulen tuojia. Elämän vaikeuksien keskellä löytyy koko ajan hyviä asioita. Kuppi rooibos-teetä ja pala hedelmäkakkua riittävät jo pelastamaan päivän.

Pidän kirjojen kertomasta meikäläisittäin hyvin vaatimattomasta elämäntavasta. Painekattilan osto on iso asia, jota pähkäillään pitkään ja hintoja vertaillaan hartaasti. Siniset kengät edustavat suurta ylellisyyttä,  kultaista pilvenreunaa arkisessa aherruksessa.

Ei elämä varmasti näin leppoisaa ole Botswanassakaan. Lähinnä asiakkaiden ongelmissa vilahtaa elämän arkisempia kasvoja, pimeitä puolia. Mutta on niin mukavaa välillä lukea ihan vain onnellisista asioista.

Joka tapauksessa, takkatulen hehku muuttuu Afrikan helottavaksi auringoksi, kun istun sohvannurkkaan siemailemaan rooibos-teetä Mma Ramotswen ja hänen apulaisensa Mma Makutsin kanssa. Välillä poiketaan Mma Ramotswen puolison J.L.B. Maketonin autokorjaamossa. Ja aurinko paistaa ja teetä kuluu.