Olen lukenut enemmän Henning Mankellin romaaneja kuin dekkareita. Kun jonkin aikaa sitten luin viimeisen Kurt Wallander-kirjan "Rauhaton mies", tuntui luontevalta ottaa autoon kuunneltavaksi ensimmäinen Wallander "Kasvoton kuolema". Ehdin Helsingin matkalla kuunnella kymmenestä levystä viisi ja pakko oli kotona jatkaa. Onneksi oli sopiva käsityö. Kudon vauvannuttuja Etiopiaan.

Kirjassa Wallander on 42-vuotias. Siis miltei 20 vuotta nuorempi, kuin lopussa, mutta yksityiselämä tuntui olevan yhtä sekaisin ja yhtä päämäärätöntä kuin viimeisessä kirjassakin. Vaimo on jättänyt, välit isään ja tyttäreen ovat hankalat, alkoholia ja roskaruokaa kuluu lohdukkeiksi.

Kirjan jännitysjuoni on mutkikas ja mielenkiintoinen. Ruotsalainen yhteiskunta pakolaisongelmineen on voimakkaasti esillä. Syvyyttä antaa päähenkilön oman elämän kuvaus.

Minä pidän näistä kirjoista.